”Täällä niitä poteroita riittää!” totesi muutama vuosi sitten eräs pohjoiskarjalainen sotilasviranomainen tarkoittaen, että maakunnan alueella on käyty jos minkälaista taistelua ja kahakkaa reilun tuhannen vuoden aikana. Ja niissä taisteluissa on sitten poteroita ja puolustuslinjoja kaivettu! 2000-luvun alussa löydettiin eräältä polvijärveläiseltä perunapellolta ruotsalaisia ja venäläisiä kolikoita, jotka oli laitettu maahan turvaan vainolaiselta. Onneksi kolikot löytyivät rauhan aikana, ja nyt niitä voi ihailla Carelicumin vitriineistä.
Ensimmäinen kirjallinen maininta Karjalan vaakunalipun käytöstä on Kustaa Vaasan hautajaisista vuodelta 1560. Vaakunassa tulee oivasti esiin kuinka Karjalan herruudesta ovat taistelleet ruotsit ja ryssät. Karjalassa tuo ”ruotsi” tarkoittaa luterilaista ja lännestä tulevaa ja ”ryssä” idästä tulevaa ortodoksia.
Talvisodan aikaisia poteroitakin tästä maakunnasta löytyy. Talvisodan päättyminen sai aikaan suuren karjalaisen kansan vaelluksen rajan länsipuolelle. Taistelujoukot olivat tuskin ennättäneet vetäytyä uuden rajalinjan taakse, kun ylipäällikkö C.G. Mannerheim kutsui sotilasjohdon koolle maaliskuussa 1940 keskustelemaan uuden itärajan puolustuksesta. Keskustelujen tuloksena rakennettiin 1 200 kilometriä pitkä puolustuslinja, jota ulottuu Virolahdelta aina Jäämerelle saakka.
Ensimmäinen kirjallinen maininta Karjalan vaakunalipun käytöstä on Kustaa Vaasan hautajaisista vuodelta 1560. Vaakunassa tulee oivasti esiin kuinka Karjalan herruudesta ovat taistelleet ruotsit ja ryssät. Karjalassa tuo ”ruotsi” tarkoittaa luterilaista ja lännestä tulevaa ja ”ryssä” idästä tulevaa ortodoksia.
Talvisodan aikaisia poteroitakin tästä maakunnasta löytyy. Talvisodan päättyminen sai aikaan suuren karjalaisen kansan vaelluksen rajan länsipuolelle. Taistelujoukot olivat tuskin ennättäneet vetäytyä uuden rajalinjan taakse, kun ylipäällikkö C.G. Mannerheim kutsui sotilasjohdon koolle maaliskuussa 1940 keskustelemaan uuden itärajan puolustuksesta. Keskustelujen tuloksena rakennettiin 1 200 kilometriä pitkä puolustuslinja, jota ulottuu Virolahdelta aina Jäämerelle saakka.
Joensuussa korsuja alettiin rakentaa elokuussa 1940. Jatkosodan melskeissä valmiiksi saatiin kaksi korsua nykyisen Veteraanipuiston alueelle Noljakkaan. Sodan jälkeen linnoitteet toimivat vaikka missä käytössä, sotilasesikunnan asevarastonakin, kunnes ne löydettiin uudelleen.
Vuonna 1995 kunnostetut bunkkerit avattiin yleisölle ja kalustettiin näyttelykäyttöön. Rakentajien tarkkuudesta on periytynyt oiva kertomus. Kun museokorsuun tuotiin panssarintorjuntatykki omalle paikalleen, kierretapit asettuivat täydellisesti 54 vuotta aiemmin varattuihin kiinnikkeisiin. Työmiehet olivat tehneet tarkkaa työtä! Työmaasta vastannut insinööri Olavi Tuliainen totesikin avajaisissa: ”Sattuihan se, niin sen pitikin olla!”
Tarja Raninen-Siiskonen
Joensuun bunkkerimuseo sijaitsee Marjalassa, osoitteessa Virrantaus 7. Museo on avoinna kesällä 2012 17.8. saakka tiistai – sunnuntai klo 11-17. Liput 3,50 -2,50 €.
Vuonna 1995 kunnostetut bunkkerit avattiin yleisölle ja kalustettiin näyttelykäyttöön. Rakentajien tarkkuudesta on periytynyt oiva kertomus. Kun museokorsuun tuotiin panssarintorjuntatykki omalle paikalleen, kierretapit asettuivat täydellisesti 54 vuotta aiemmin varattuihin kiinnikkeisiin. Työmiehet olivat tehneet tarkkaa työtä! Työmaasta vastannut insinööri Olavi Tuliainen totesikin avajaisissa: ”Sattuihan se, niin sen pitikin olla!”
Tarja Raninen-Siiskonen
Joensuun bunkkerimuseo sijaitsee Marjalassa, osoitteessa Virrantaus 7. Museo on avoinna kesällä 2012 17.8. saakka tiistai – sunnuntai klo 11-17. Liput 3,50 -2,50 €.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti