Pääskysestä ei päivääkään


Kevät on upeaa aikaa. Luonto puhkeaa kukkaan pitkän talven jälkeen ja kauan kaivatut lintuystävämme saapuvat takaisin tänne kauas kylmään Pohjolaan. Ja se jos mikä on varma kevään ja kesän merkki.

Ennen vanhaan lintujen muutto rytmitti vahvasti ihmisten elämää. Kun linnut iltojen pimetessä lähtivät kohti etelää, tiesi se syksyn ja talven saapumista, luonnon kuolemaa. Lintujen paluu keväisin sai luonnon jälleen heräämään, ja olipa se myös merkki ruokavalion täydentymisestä pitkän ja ankean talven jälkeen.

Kun kuuli käen kukkuvan ensimmäisen kerran, tiesi kesän jälleen saapuvan. Jos käki ei ollut kukkunut toukokuun loppuun mennessä, oli kesä tällöin myöhässä. Jos taas käki jatkoi kukkumistaan aina heinäkuun loppuun saakka, tiesi se lämmintä ja pitkää syksyä. Varmasti jokaiselle on tuttu sanonta: ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään”. Hieman tuntemattomampi voi olla sanonta: ”Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle”.

Lintujen toimista on usein ennustettu tulevaa säätä: jos pääsky lensi matalalla, palokurki kuikutti tai kurki ja kaakkuri huusivat, tiesi se sateen tuloa. Jos varis tepsutteli maantiellä maaliskuussa, oli luvassa kelirikko. Jos se taas liihotteli ilmassa, oli tiedossa poutaisia päiviä. Metsälintujen ilmaantuminen pihapiiriin tiesi vanhan kansan uskomusten mukaan myrskyä.

Monet linnuista ovat saaneet pahanilman linnun maineen. Metson saapuminen pihapiiriin tai korpin näkeminen tiesi kuolemaa. Ja muistanpa itsekin mummoni laskeneen käen kukunnasta jäljellä olevia elinvuosia. Tosin pelkkä linnun näkeminen ei onneksi vielä ketään tapa, vain jos lintu käyttäytyy jollakin tavalla kummallisesti, voi tosi olla kyseessä.

Nyt lintubongauksen ja lintuihin liittyviin myytteihin tutustumisen voi aloittaa kätevästi Pohjois-Karjalan museosta, Carelicumista, jonne olemme saaneet lintuvieraita läheltä ja kaukaa. Lennossa, linnut Carelicumissa -näyttelyssä, joka on muuten Tampereen museokeskus Vapriikin tuotantoa, käsitellään sitä, mitä linnut ovat suomalaisille eri aikoina merkinneet ja miten lintuihin liittyvät myytit ja uskomukset näkyvät elämässämme vielä nykypäivänäkin. Eikä näyttelyssä tarvitse tyytyä pelkkään katsojan rooliin, vaan näyttely tarjoaa myös mukavaa puuhailtavaa, sillä Angry Birdsit, nuo mahdollisesti Suomen tämän hetken tunnetuimmat linnut, ovat vallanneet museon!

Ensimmäiset pääskyset on muuten bongattu jo aika päivää sitten, joten se on kuulkaas, ystävät hyvät, kesä nyt! 


Tunnistatko nämä siivekkäät?

Ulla

Euroopan mestaruuskisat lähellä!

Tuntuu, että suurten urheilukilpailujen kynnyksellä koko kansakunta seisahtuu. Medioissa aletaan veikata sijoituksia ja saavutettavien mitalien lukumäärää. Sitten arvuutellaan urheilijoiden kuntoa: yltääköhän meidän sankari kisoissa omalle tasolleen ja pääseekö hän edes finaaliin?

Museoiden Euroopan mestaruuskisojen alla ei moisia veikkauksia suoriteta, ei tiedustella kilpailijan kuntoa eikä listata mitalitoiveita. Niin, ei; mutta mitkä museoiden Euroopan mestaruuskisat? Tuskin kovinkaan moni on kuullut, että museoidenkin tasolla kisataan mestaruuksista. Nimittäin European Museum Forum on vuodesta 1977 lähtien järjestänyt European Museum of the Year Award –kilpailua. Ja sen kisan voittaja on sen vuoden Euroopan mestari!

Kisaan saavat osallistua kaikki eurooppalaiset museot, joiden perusnäyttely on uusittu tai museo avattu kahden edellisen vuoden aikana. Osallistuminen vaatii siis suurta panosta ja tsemppausta ennen kisaa! Tänä vuonna tapahtuma järjestetään Belgian Tongerenissa, jossa isäntämuseona toimii vuoden 2011 voittaja Gallo-Romeins. Tämän vuoden kilpailu käytiin itse asiassa jo viime vuoden puolella, sillä kilpailuun piti ilmoittautua jo viime toukokuussa. Omaa kisakuntoaan lähti katsastamaan alun perin 40 museota eri puolilta Eurooppaa.

Emya 2013 oli meidänkin mielessä kun Carelicumissa – Pohjois-Karjalan museossa uudistettiin perusnäyttely vuodenvaihteessa 2010-2011. Uusitun perusnäyttelyn ja Carelicumin freesatun ilmeen  myötä uskalsimme ilmoittautua kisaan. Suomesta mukaan rohkeni lähteä neljä museota. Aivan kaikki kisaan ilmoittautuneet museot eivät selvinneet kalkkiviivoille asti. Noista 40:stä tuomaristo valitsi hakemusten perusteella semifinaaliin 28, joissa kussakin vieraili yksi tuomariston jäsen viime kesän aikana. Suomen museoista vain Carelicum ja Kotkan Merimuseo pääsivät jatkoon, ja molemmissa tuomariston jäsen vieraili viime elokuussa.  Sen  jälkeen on seurannut pitkä hiljaisuus ja odotus.


Se, ketkä 28:sta museosta ovat selvinneet finaaliin ja yltäneet palkittavien joukkoon selviää vasta ensi lauantaina Belgiassa. Tuon elokuun jälkeen on tuomaristo kokoontunut ja valinnut finaaliin kymmenen museota, joissa on viime syksyn aikana vieraillut anonyymi tuomari ns. normaalina asiakkaana ottamatta yhteyttä museoon.

Vaikka monen aiemminkin mukana olleen suomalaisen museon taso on ollut korkea, ei maahamme ole vielä tullut päävoittoa. Tunnustuspalkintoja on tullut kuudesti: Tekniikan museo 1977, Siida 2000, Teatterimuseo 2001, Helsingin kaupunginmuseo – Katumuseo 2002, Kierikki Kivikeskus 2003 ja Vapriikki 2011. 

Olisikohan jo päävoiton aika? 

Tarja Raninen-Siiskonen

Kuukauden kuva / kesäkuu

Suomen juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran kuukaudessa henkilökunnan poiminnan taidemuseon suomalaisen taiteen kokoelmasta. Kesäkuun v...