Joensuu sai tällä viikolla uuden museon, kun Pietarissa toimivan Russian Museumin (Venäläisen museon) virtuaalinen portaali "The Russian Museum: the Virtual Branch" avattiin. Uuden museon toimipiste on sijoitettu Joensuun seutukirjaston pääkirjaston parille tietokoneelle. Tietokoneiden kautta voi ihastella museon kuutta palatsia sekä sen kahta upeasti restauroitua puutarhaa tai astella sisään taideteosten maailmaan.
Kyse on Venäläisen museon kansainvälisestä projektista, jossa museon upeat kokoelmat saatetaan yhä laajempien yleisöjen katseltaviksi tietokoneiden välityksellä. Museon virtuaalisia pisteitä on aika laajalti, Venäjällä niitä on 100 ja Venäjän rajojen ulkopuolellakin jo 40. Joensuussa virtuaalinen piste sijoitettiin kirjastoon, mutta muualla niitä on myös museoissa ja erilaisissa kulttuuriorganisaatioissa ja oppilaitoksissa. Joensuuhun sivupiste tuli kirjaston Karelia CBC Enpi -ohjelmasta rahoitettavan ”Libraries make a Difference”-hankkeen myötä. Sähköinen museotoiminnan esittely on oiva tapa tehdä omaa museota ja sen kokoelmaa tunnetuksi. En varmaan ole ainoa joka miettii, että josko seuraavalla Pietarin matkalla menisikin vierailemaan juuri tässä museossa!
Arkityössäni joudun pohtimaan hieman toiselta kannalta museotoiminnan arkea. Pohjois-Karjalan maakuntamuseon työhön kuuluu opastaa ja auttaa kotiseutuyhdistyksiä ja niiden museotoimintaa. Kotiseutumuseoita perustettiin näillekin kulmille runsaasti 1950- ja 1960-luvuilla. Monesti museot sijoitettiin tyhjäksi käyneisiin viljamakasiineihin tai muualta pitäjästä siirrettyihin vanhoihin asuintaloihin. Vielä 1970- ja 1980-luvulla museotoiminta oli vilkasta, kun seuran jäsenet pitivät kotiseutumuseota kesäisin avoinna talkoovoimin.
 |
| Pohjois-Karjalan kotiseutuyhdistysten ja ammatillisten museoiden väkeä maakuntamuseopäivässä Kolilla toukokuussa 2013. |
2000-luvulla on tilanne muuttunut useimmissa yhdistyksissä: talkooväkeä ei saada, aktiivit ovat ikääntyneitä ja nuorempaa sukupolvea ei kotiseutumuseo voisi enempää kiinnostaa! Parin vuoden aikana on jo kaksi kotiseutuyhdistystä miltei pistänyt lapun luukulle ja tullut kertomaan meille ajatuksesta lopettaa kotiseutumuseo. Yhteisen keskustelun ja toiminnan ideoimisen jälkeen on ajatus muuttunut ja museot on saatu joko pidettyä auki tai museota ei ole lakkautettu. Minun ei tarvitse olla suuri ennustaja kun totean, että vastaavanlaisia tilanteita tullee eteen jatkossakin – myös muualla Suomessa.
Museotoiminnan johtoajatuksena on 2000-luvulla oltava, että on seurattava aikaansa ja oltava koko ajan muutoksessa. Ammatillisissa museoissa trendinä alkaa olla erilaisen museotoiminnan jalkautuminen museorakennuksen ulkopuolelle. Museoissa on myös yhä lisääntyvässä määrin tarjolla erilaisia sähköisiä / virtuaalisia oppaita, kuten QR-koodeja näyttelyjen opastuksissa.
Muutosten perässä on kuljettava, sillä asiakkaat eivät välttämättä innostu passiivisesta katselunäyttelystä. Nyt halutaan erilaista toimintaa, interaktiivisuutta, elämyksiä, tietoa ja oivalluksia. Pohjois-Karjalan museossakin uudistetaan Matkalla Karjalassa -perusnäyttelyä koko ajan – vaikkakin pienin askelein. Suurin uudistushan tapahtui vasta vuonna 2011, mutta paikoillamme emme voi tuosta huolimatta jäädä. Viime marraskuun lopulla saimme esille ns. Ylisoutajan veneen, jolla kuljetettiin ihmisiä Pielisjoen ylitse ennen Suvantosillan valmistumista. Kalevalanpäivänä 2014 avaamme perusnäyttelyssä ns. LASTEN MUSEOHUONEEN, josta vanhan tupainteriöörin seinien lokeroista löytyy talonpoikaistuvan esineistöä ja hieman tuoksujakin. Lasten suosittu leikkipaikka Mukulakatu sai pari viikkoa sitten uuden veturin ja junanvaunun ja tänään muutti Mukulakadulle uusi asukas: Verneri Veturimies.
 |
| Taiteilija Ihva Aulan suunnittelema Verneri Veturimies on Mukulakadun uusin asukas |
Tarja Raninen-Siiskonen
En ole tarkemmin perehtynyt Russian Museumin hankkeeseen, mutta tuntuu suoraan sanottuna melko erikoiselta ratkaisulta, jos virtuaaliportaali toteutetaan niin, että siihen pääsee tutustumaan vain tietyiltä valikoiduilta päätteiltä. Eikö digitaalisuuden etuna ole juuri se, että sisällöt ovat käytettävissä mistä vain milloin vain (ja toki mielellään mahdollisimman avoimessa muodossa)? En siksi pitäisi tällaista keskitettyä ratkaisua erityisen uudenaikaisena enkä siitä syystä oikein ymmärrä miten tällainen palvelee edes kovin tehokkaana markkinointivälineenä fyysiselle näyttelylle.
VastaaPoistaToiseksi en ole täysin ymmärtänyt miksi museoiden tuottamien digitaalisten sisältöjen tulisi suoraan mallintaa fyysistä näyttelytilaa. Vierastan itse museoiden tuottamia 3D-mallinnettuja virtuaalinäyttelyitä, jotka lähinnä jäävät kalpeiksi kopioiksi todellisuudesta. Olisi ihan mielenkiintoista saada luettavaksi käyttäjätutkimuksia siitä kuinka paljon käyttäjiä tällaiset kokeilut ovat todellisuudessa saaneet ja miten käyttökelpoisina (ts. innostavatko selailemaan ja tutustumaan?) asiakkaat tällaisia pitävät.
Russian Museumin hanke on yksi tapa esitellä museota, mutta ei kovin laajalle levinnyt tapa. Nykytrendinä kokoelmaesittelyssä on, että asiakkaat pääsevät omalta koneeltaan katsomaan millaisia esineitä, tekstiilejä, taideteoksia tai valokuvia museoiden kokoelmissa on. Pohjois-Karjalan museo työstää paraikaa Museum Hypertext -hankkeessa (Karelia Enpi CBC-ohjelmassa) ns. Open Karelia -tietojärjestelmää, jossa asiakkaat voivat etsiä esim. millaisia kanteleita tai muita esineitä löytyy Joensuun, Petroskoin, Kostamuksen, Karhumäen, Sortavalan, Lieksan, Ilomantsin ja Outokummun museoista. Kokoelmia esitellään sekä suomeksi että venäjäksi. Tietojärjestelmää työstetään parhaillaan ja se avataan yleisölle tämän vuoden lopulla. Vastaavanlaisia tietojärjestelmiä Suomessa ovat SuomenMuseotOnLine (poistuu käytöstä) sekä Finna. Joensuun museot eivät ole vielä Finnassa järjestelmäteknisten syiden takia, mutta kun ne on ratkaistu liitetään meidänkin kokoelmatietoja Finnaan.
PoistaMaailmalla miltei jokaisen suuren museon näyttelyistä löytyy virtuaaliversio, Suomessa harvemmasta museosta. Olen samaa mieltä, että virtuaalinäyttelyt ovat kalpeita kopioita todellisuudesta. Mutta niiden koetaan olevan yksi tapa esitellä näyttelyä ennen vierailua ja houkutella asiakas vierailemaan museossa ja katsomaan esineitä paikan päällä.
Museoiden toiminnasta ja kävijöistä tehdään erilaisia kävijätutkimuksia, mutta käyttäjätutkimusta virtuaalinäyttelyistä en muista maassamme viime aikoina tehdyn. Tutkimusidea olisi varmaan tarpeellinen ja hyödyllinen myös museotoimijoille.