Ikimuistoisen museokokemuksen jäljillä

Kävin viime viikolla kevätpyrähdyksellä Tallinnassa. Eksyimme sattumalta myös marsipaanigalleriaan, mutta varsinainen kulttuurikohde oli Lentosataman paljon suosiota saavuttanut Titanic-näyttely.

Lentosatamasta on palannut kollega ja tuttu jos toinenkin silmät loistaen ja kertonut, kuinka Tallinnassa museot ovat ihan toisesta maailmasta kuin nämä meidän omamme. Olennainen ei yleensä välity kuvissa, joten nyt paikalla viimeinkin käyneenä ymmärrän, mistä silmien loiste johtuu.

Matkan jälkimainingeissa aloin miettiä omia unohtumattomimpia museokokemuksiani vuosien varrelta. Hieno Titanic-näyttely saattaa hyvinkin löytää vielä tiensä tälle listalle, mutta tuoreimpana tulee nyt toistaiseksi diskatuksi. 

Mieleeni on painunut vahvasti Glasgow’n Kelvin Hallissa aikanaan ollut liikennemuseo (nykyisin Riverside Museum). Myös Lontoon jo valitettavasti kuopattu teatterimuseo, Bathin Jane Austen -keskus ja Pariisin Musee d’Orsay ovat puhutelleet kovasti.

Mikä näistä paikoista tekee sitten niin erityisiä? Oivaltavat ratkaisut näyttelyiden rakentamisessa palautuvat mieleen sekä liikenne- ja teatterimuseon kohdalla. Lukuisia maailman taideaarteita seiniensä sisään kätkevässä Orsayssa suurimman vaikutuksen puolestaan teki kaikesta huolimatta museorakennus itse. Jane Austen -keskuksen tapauksessa kiittelen sympaattisen näyttelyn lisäksi myös museokahvilaa, jonka tuotteet oli nimetty Austenin romaanihenkilöiden mukaan: muistan vieläkin tilanneeni herra Bingleyn suklaaleivoksen, vaikka visiitistä on jo kahdeksan vuotta.

Seuraavaksi haastoinkin itseni pohtimaan, mikä meillä täällä Joensuussa on ikimuistoista ja ainutlaatuista. Vietän aikaa taidemuseolla tavallisesti viitenä päivänä viikossa, joten ympäristö muuttuu helposti arkiseksi ja erikoisuuksia tulee pohdittua harmillisen harvoin. Asiakkaamme kiittelevät yleisimmin kokonaisuutta: rakennusta, kokoelmia, näyttelyitä, ripustusta, kokoelmahuoneiden isoja mattoja, tunnelmaa.

Taidemuseon ala-aulassa on Marja Kanervon Maalaus vuodelta 2010. Poistotekniikalla tehty teos paljastaa pintakerrokset 120-vuotiaan rakennuksen historian eri vaiheilta. Menneisyyttä kouluna muistetaan teoksen halki kulkevilla XYZ-kirjaimilla. En ainkaan tähän hätään muista nähneeni muualla vastaavaa.

Marja Kanervo, Maalaus 2010


Toisen kerroksen antiikkihuoneen nurkkaus on mielestäni viehättävin interiöörimme. Viihtyisiä luku-  ja levähdyspaikkoja on muissakin huoneissa, mutta antiikkihuoneen sohvien ja jalkalampun yhdistelmä on ainoa laatuaan.

Etualalla etruskilainen nuorukaisen pää 500-luvulta eaa,
taustalla Jean-Francois Octave, Unohduksen ylistys 1992.


Oscar Parviaisen teokset ovat myös ihania. Niitä ei muualla näe.

Oscar Parviainen, Paratiisi 1910.

Nämä ovat minun poimintojani. Mitkä ovat sinun?

Hanna-Maija

Kuukauden kuva / kesäkuu

Suomen juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran kuukaudessa henkilökunnan poiminnan taidemuseon suomalaisen taiteen kokoelmasta. Kesäkuun v...