Frank ja puussa lentävät autot – lisää satupajojen tuotoksia

Kuten jo aiemmassa blogikirjoituksessa kertoilinkin, taidemuseolla on riittänyt lähiviikkoina vilinää lasten satupajoissa. Kävin viime viikolla jututtamassa satupajassa käyneitä Tarpojan päiväkodin 5-6-vuotiaita ja heidän ohjaajiaan. Iso museo kaikuvine käytävineen oli lapsille melkoisen jännittävä paikka, mutta pienoisesta jännityksestä huolimatta lapset olivat kuulemma pitäneet kovasti satupajasta ja museokäynnistä.

Parasta asiaa kysyttäessä erilaisia vastauksia tuli yhtä paljon kuin oli lapsiakin, esimerkiksi ”haukka”, ”hiiri” ja ”tyttö”. Paitsi satutyöpaja itse, myös muu osa Sakset siveltimenä -näyttelystä ja museo muutenkin oli jäänyt lapsille mieleen. Esimerkiksi yläkerran kullattu Bodhisattva-patsas oli kuulemma ollut erityisen hieno. Myös satutyöpajan viereisessä huoneessa pyörinyt Ballerina Bulldog -video vangitsi lasten huomion hyvin.


Päiväkodin ohjaajienkin palaute oli positiivista ja innostunutta. 


”Tykättiin kyllä todella paljon. Teoshan oli aivan upea, yksityiskohtia oli niin paljon, että teosta alkoi hahmottaa pikkuhiljaa vasta hetken katseltuaan.”




Lapset tutkivat Karen Bit Vejlen paperileikkausteosta.
Kuva: Outi Suoranta


Edellisessä blogipostauksessa saatiinkin jo hieman maistiaisia satupajojen tuotoksista. Tarinat ovat kuitenkin niin mainioita, että tässä tulisi vielä muutama teillekin luettavaksi: 

Olipa kerran pieni hiiri nimeltään Frank, ja tässä on hänen kotipuunsa. Eräänä päivänä hiiri huomasi, että kotipuu oli valloitettu. Monet ihmiset ja eläimet olivat tulleet hänen kotipuuhunsa.

Hiiri on hassu. Hiiri on nätti. Linnut ja autot vielä, ja ihminen, ja apina.

Tuolla on nätti keiju, joka tanssii tuolla.

Autotiellä tapahtuu, että joku ihminen jäi auton alle ja kuoli.

Tuo auto ei pääse, koska tiellä on oksa.

Tuo mies yrittää päästä tuonne linnun luo. Ja tuolla on sitten sellainen hyvä tyttö.
Tyttö.

Tuo ihminen vaikka lentää tuonne ylös, kun lehdet heiluu.

Tuo keinuu ja tuo keinuu. 

Kaislan päiväkoti 



Olipa kerran iso lintu. Se lensi puun latvaan. Autoja lensi puuhun ja ne ajo siellä.

Kukkia asui puussa. Muurahaiset seurasi lintuja ja söi ne. Yksi lintu lensi karkuun ja muurahaiset meni perään.

Olipa kerran hiiri. Se seurasi lintua.

Olipa kerran vaan. Ei mitään muuta.

Olipa kerran kuningaslintu. Se määräsi jokaista lintua, miten tahtoi. Eräänä päivänä puun juurelle tuli ukko. Se näki tämän ihmeellisen ja ison puun ja hän katsoi, että siellä on autoja, lintuja, ötököitä, jopa tyttö, joka ohjasi kasveja menemään oikeaan suuntaan.

Sitten hän näki, miten puun latvassa oli tyttö kiikkumassa ja hän ei tiennyt, miten päästä alas. Sitten ukko heitti kävelykeppinsä tuonne ojaan. Sitten hän yritti ja yritti kiivetä ihan puun latvaan asti.

Ukko pääsi korkealle oksalle ja sanoi tytölle, että autan sinut alas. Tyttö sanoi, että pääsen itsekin. Ukko ei uskonut. Tyttö sanoi, että pääsen itsekin. Ukko ei uskonut, vaan sanoi, että autan sinut alas.

Tyttö kiipesi puusta omin voimin ja meni siskonsa luo. Sisko katsoi oksia, miten hyvin niiden lehdet kasvaisi, mutta sitten hänen siskonsa tuli ja apina. Siten he menivät kiikkumaan.

Ukko tuli ja sanoi: ”Tulkaa alas sieltä.”

He jatkoivat kiikkumista. Ukko sanoi, että tulkaa alas, otan vastaan. He kaikki tippuivat alemmalle oksalle.

Lintu, jolla oli kruunu päässä. Hän näki ukon.

Lintu sanoi ukolle: ”Etkö putoa sieltä?”

Ukko sanoi: ”En minä putoa. Tämä on minun kotini.”

Sitten ukko kiipesi ihan ylös. Se näki mehiläisen. Se meni vahingossa sen selkään. Mehiläinen lennätti ukon omaan autoon, joka oli puussa. Sitten se näki hiiren ja se hiiri näki käärmeen.

Sen pituinen se. 

Kanervalan päiväkoti


Oli hienoa kuulla, että niin päiväkodin lapset kuin ohjaajatkin olivat viihtyneet satupajoissa ja museokäynnillään muutenkin. Ja paitsi päiväkotien väelle, oli viime viikko aika onnistunut myös kesätyöläisen näkökulmasta. Satupajojen lisäksi vilskettä lisäsi perjantain Joen Yö, ja kävijöitä tosiaan riittikin aika huimia määriä.


Hiljalleen jo hieman syksyisin terveisin,

Kesätyöläinen Erika

Frankin seikkailut - poimintoja satupajoista

Taidemuseolla on riittänyt parin viime viikon aikana vilskettä. Ennen museon varsinaisia aukioloaikoja talo on jo täyttynyt joensuulaisista lapsista, jotka ovat osallistuneet taidemuseolla järjestettyihin satutyöpajoihin. 

Satutyöpajoja järjestettiin eskarilaisten ja 5-vuotiaiden päiväkotiryhmille 18.-25.8.2016. Pajoissa lapset pääsivät ohjaajien johdolla tutustumaan Sakset siveltimenä -näyttelyyn ja keksimään tarinoita taitelija Karen Bit Vejlen isokokoisesta tarinallisesta teoksesta Frank-hiiren näkemys päivästä, jolloin 69 lintua, säveltäjä Lumbye ja muutamat muut olivat kuninkaallisessa puussa ilman lupaa (2011, tilaustyö, Kööpenhaminan Royal Cafe). Sadutusta olivat ohjaamassa Sanaratas ry:n loistavat ohjaajat Jonna Ihanainen, Riikka Linjama ja Minna Hoffren.

Satupajoissa tarkasteltiin Karen Bit Vejlen suurta,
tarinallista paperileikkausteosta.
Kuva: Mette Krag Nørgaard


Tässä teille ihasteltavaksi muutamia lasten sepittämiä tarinoita:


Olipa kerran pieni hiiri nimeltään Frank, ja tässä on hänen kotipuunsa. Eräänä päivänä hiiri huomasi, että kotipuu oli valloitettu. Monet ihmiset ja eläimet olivat tulleet hänen kotipuuhunsa.

Frank näki muurahaisia, ne tekkee pesiä puun alle.

Ampiaisia. Ampiaiset pistää ja lintu on pulassa tuossa piikissä. 
Sitten se lenti tuonne pessään.

Apina oli musta. Siellä oli autot. Sitten kun hiiri katsoi eteenpäin, niin hiiri ei huomannut, että hänen takaa tuli autoja. Sitten kun ne autot törmäsivät hiireen, niin se hiiri meni katolle.

Siellä oli ihminen kiikkumassa ja hiiri näki. Kukkia kasvoi ja marjoja.

Hiiri huomasi, että siellä oli lintuja laulamassa. Siellä oli balettitanssija. Linnulla oli kruunu ja linnulla oli kuuma. Linnulla on munia tuolla.

Ihminen kiikkuu rengaskiikussa. Vauva kiikkuu vauvakiikussa. Hiiri huomasi, että sinne oli tullut uusia lintuja.

Sinkkolan päiväkoti



Olipa kerran ruskea Juusto-hiiri. Se asui metsässä, punaisessa talossa, jossa oli karkki-ikkunat ja muoviset takaikkunat. Juusto-hiiri hiipi joskus yöllä syömään juustoa.

Eräänä yönä naapureilta oli loppunut juusto. Ne ihmetteli, missä kaikki juusto oli. Ne etsivät koko päivän, mutta eivät löytäneet. Naapurit menivät nälkäisinä nukkumaan.

Aamulla naapurit löysivät Juusto-hiiren napostelemassa juustoa.

Juusto antoi anteeksi ja palautti itsensä jääkaappiin.

-Anteeksi, sanoi Juusto-hiiri ja palautti itsensä jääkaappiin.

Naapurit meni toiseen naapuriin ottamaan juustoa. Toinen naapuri soitti poliisille. Juusto-hiiri joutui vankilaan. Juusto-hiiri yritti karata. Poliisit näki ja ne rupesi jahtaamaan sitä ees takasi vankilasta toiseen päähän. Siellä oli pieni reikä, jota ihmiset ei ollu huomannu. Se pääsi siitä.

Perhe oli menossa retkelle. Juusto-hiiri oli auton ikkunassa. Vanhemmat ei nähny. Juusto-hiiri meni auton katolle ja pääsi sillä kotiin. 

Juusto-hiiri meni syömään juustoa ja nukkumaan rankan päivän jälkeen. 
Sen pituinen se.

Kanervalan päiväkoti


Tarinoita syntyi vaikka ja kuinka, mutta tänne blogin puolelle valikoitui nyt muutama. Vielä jokunen tarina saattaa löytyä blogin puolelta ensi viikolla, mutta loput sadut ovat nähtävissä Sakset siveltimenä -näyttelyssä esillä olevassa vihkosessa, jota voi tulla lueskelemaan taidemuseolle Joen Yönä huomenna perjantaina. 

Joen Yönä taidemuseo on avoinna klo 15-22, ja sisäänpääsykin on ilmainen. Nähdään siis silloin!


Jo hieman syksyisin terveisin,

Taidemuseon kesätyöläinen Erika

Kuukauden kuva / marraskuu

Suomen juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran kuukaudessa henkilökunnan poiminnan taidemuseon suomalaisen taiteen kokoelmasta. Marraskuun...