Frankin seikkailut - poimintoja satupajoista

Taidemuseolla on riittänyt parin viime viikon aikana vilskettä. Ennen museon varsinaisia aukioloaikoja talo on jo täyttynyt joensuulaisista lapsista, jotka ovat osallistuneet taidemuseolla järjestettyihin satutyöpajoihin. 

Satutyöpajoja järjestettiin eskarilaisten ja 5-vuotiaiden päiväkotiryhmille 18.-25.8.2016. Pajoissa lapset pääsivät ohjaajien johdolla tutustumaan Sakset siveltimenä -näyttelyyn ja keksimään tarinoita taitelija Karen Bit Vejlen isokokoisesta tarinallisesta teoksesta Frank-hiiren näkemys päivästä, jolloin 69 lintua, säveltäjä Lumbye ja muutamat muut olivat kuninkaallisessa puussa ilman lupaa (2011, tilaustyö, Kööpenhaminan Royal Cafe). Sadutusta olivat ohjaamassa Sanaratas ry:n loistavat ohjaajat Jonna Ihanainen, Riikka Linjama ja Minna Hoffren.

Satupajoissa tarkasteltiin Karen Bit Vejlen suurta,
tarinallista paperileikkausteosta.
Kuva: Mette Krag Nørgaard


Tässä teille ihasteltavaksi muutamia lasten sepittämiä tarinoita:


Olipa kerran pieni hiiri nimeltään Frank, ja tässä on hänen kotipuunsa. Eräänä päivänä hiiri huomasi, että kotipuu oli valloitettu. Monet ihmiset ja eläimet olivat tulleet hänen kotipuuhunsa.

Frank näki muurahaisia, ne tekkee pesiä puun alle.

Ampiaisia. Ampiaiset pistää ja lintu on pulassa tuossa piikissä. 
Sitten se lenti tuonne pessään.

Apina oli musta. Siellä oli autot. Sitten kun hiiri katsoi eteenpäin, niin hiiri ei huomannut, että hänen takaa tuli autoja. Sitten kun ne autot törmäsivät hiireen, niin se hiiri meni katolle.

Siellä oli ihminen kiikkumassa ja hiiri näki. Kukkia kasvoi ja marjoja.

Hiiri huomasi, että siellä oli lintuja laulamassa. Siellä oli balettitanssija. Linnulla oli kruunu ja linnulla oli kuuma. Linnulla on munia tuolla.

Ihminen kiikkuu rengaskiikussa. Vauva kiikkuu vauvakiikussa. Hiiri huomasi, että sinne oli tullut uusia lintuja.

Sinkkolan päiväkoti



Olipa kerran ruskea Juusto-hiiri. Se asui metsässä, punaisessa talossa, jossa oli karkki-ikkunat ja muoviset takaikkunat. Juusto-hiiri hiipi joskus yöllä syömään juustoa.

Eräänä yönä naapureilta oli loppunut juusto. Ne ihmetteli, missä kaikki juusto oli. Ne etsivät koko päivän, mutta eivät löytäneet. Naapurit menivät nälkäisinä nukkumaan.

Aamulla naapurit löysivät Juusto-hiiren napostelemassa juustoa.

Juusto antoi anteeksi ja palautti itsensä jääkaappiin.

-Anteeksi, sanoi Juusto-hiiri ja palautti itsensä jääkaappiin.

Naapurit meni toiseen naapuriin ottamaan juustoa. Toinen naapuri soitti poliisille. Juusto-hiiri joutui vankilaan. Juusto-hiiri yritti karata. Poliisit näki ja ne rupesi jahtaamaan sitä ees takasi vankilasta toiseen päähän. Siellä oli pieni reikä, jota ihmiset ei ollu huomannu. Se pääsi siitä.

Perhe oli menossa retkelle. Juusto-hiiri oli auton ikkunassa. Vanhemmat ei nähny. Juusto-hiiri meni auton katolle ja pääsi sillä kotiin. 

Juusto-hiiri meni syömään juustoa ja nukkumaan rankan päivän jälkeen. 
Sen pituinen se.

Kanervalan päiväkoti


Tarinoita syntyi vaikka ja kuinka, mutta tänne blogin puolelle valikoitui nyt muutama. Vielä jokunen tarina saattaa löytyä blogin puolelta ensi viikolla, mutta loput sadut ovat nähtävissä Sakset siveltimenä -näyttelyssä esillä olevassa vihkosessa, jota voi tulla lueskelemaan taidemuseolle Joen Yönä huomenna perjantaina. 

Joen Yönä taidemuseo on avoinna klo 15-22, ja sisäänpääsykin on ilmainen. Nähdään siis silloin!


Jo hieman syksyisin terveisin,

Taidemuseon kesätyöläinen Erika

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuukauden kuva / elokuu

Suomen juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran kuukaudessa henkilökunnan poiminnan taidemuseon suomalaisen taiteen kokoelmasta. Elokuun va...